Eilen illalla vielä naureskeltiin, että näen unta olevani raskaana. Ei mitään sellaista.

Sen sijaan kaksikymmentä minuuttia yli neljän herättelen itseäni kyetäkseni liikkumaan. Todella jouduin keskittymään siihen, että herätän omaa nukkuvaa ruumistani.

Se oli sitä halvaannuttavaa unta eli käsittääkseni sellainen tila, jossa ihminen on vähintään osittain tietoinen itsestään ja ympäristöstään, mutta jolloin keho on "halvaantuneessa" tilassa lukuunottamatta näköastia eli hallittavaa katsetta ja kykyä hengittää, kunnes varsinainen herääminen tapahtuu. Viime kerrasta onkin kulunut jo lähes vuosi. Hyi kamalaa. Kamalinta unihalvauksessa on ne hyökkäykset, joita koetaan kun aivot lähettävät ruumiille ns. herättäviä käskyjä. Aivot pyrkii säikäyttämään kehon hereille. Samasta syystä liian nopeasti nukahtanut ihminen näkee säpsäyttävän unen (esimerkiksi putoamis- tai kaatumisunen), jolloin ruumis virkeytyy.

Säikähdyksestä selvittyäni jatkoin uniani melko pian ja tämän päivän ohjelma sai vuokralaiseni, alitajunnan ja mielikuvituksen, järjestämään varsinaisia partyja taas. 

Herätyskelloni soi, mutta luovun suihkusta jatkaakseni unia vielä hetken. Painan torkkua. Lopulta herään kuitenkin kauhun tunteeseen, sillä olen kahden oppitunnin verran myöhässä töistä. Näin ei ole ennen käynyt, enkä tiedä kuinka poissaolooni suhtaudutaan. Olen saanut useita puheluita ja muutamia viestejä, jotka viestivät että poissaoloni on huomattu.

Soitan henkilöstöpäälikölle selittääkseni myöhästymistäni ja pahoitellakseni tapahtunutta. Jotta tilanne ei enää pahenisi. Hetkeä ennen kuin minulle vastataan, uneni alkaa jakautua.

Ratkaisu 1. Kerron rehellisesti olevani myöhässä, koska nukuin pommiin ja vastaanotto on ymmärtäväinen - "näitä sattuu, tule seuraaville oppitunneille heti kun pääset". 

Ratkaisu 2. Kerron olevani nukkunut pommiin. Reaktio on negatiivinen. Saan raivopuuskaisen vastauksen, että minua ei töihin enää kaivata.

Ratkaisu 3. Selitän myöhästymisen johtuneen onnettomuudesta. En mene töihin lainkaan

Ratkaisu 4. Suljen puhelimen ja vastaan seuraavaan soittoon. Selitän, että en tiennyt minulla olevan vuoroa tänään. Minua uskotaan, että informaatio ei ollut tullut perille.

Unia taisi olla vielä lisääkin. Jokainen erilainen ratkaisu ongelmaan, joka pysyi samana. Se, että olin nukkunut pommiin ja myöhästynyt - reilusti.

Muutamia kymmeniä minuuutteja ennen varsinaisen herätykseni soimista olen hereillä enkä uskalla enää käydä nukkumaan, varmistaakseni että en varmasti myöhästy. Olen kiitollinen, että se ei ollut totta. Vieläkään.