Yö oli levoton ja aamu vaikea, sillä herään omiin sydämentykytyksiini ja palaan kurkussani ennen aamukahdeksaa. Ihmekkös tuo, kun kouluun olisi tarvinnut nousta vasta puolen päivän aikoihin.

Uneksija on jälleen uneksinut oikein toden teolla - lyhyesti, mutta ytimekkäästi.

Paras ystäväni asuu ulkomailla, jonka vuoksi ikävä vaivaa mieltä jatkuvasti. Kuluneina öinä hän eksyy uniini usein, mutta tällä kertaa unen uutinen oli hänen kuolemansa, joka riipii mieltä edelleen.

Olen ilmeisestikin matkustanut ulkomaille tapaamaan ystävääni, mutta hänen saapuessaan tapaamaan minua sattuu jotain. Ilmeisemminkin liikenneonnettomuus, joka vie häneltä hengen. Ajatus hyvästeistä tuntuu tuskalliselta, mutta osallistun kuitenkin hautajaisten järjestelyyn - minkä huomaa. Hautajaiset eli paremminkin sanottuna monttubileet tapahtuvat asuinkaupungissani joskus sijainneessa yökerhossa, jonka värikkäät ja liikkuvat valot ovat päällä aivan normaalisti. Yökerhon väriskaala kattaa kaikki sinisen ja punaisen sävyt sekä niiden sekoitelmat. Maa jalkojeni alla on hiekkaa ja löydän hiekasta lasinpalasia. Kanssani olleet kaksi henkilöä kertovat minulle lasinpalasten olevan peräisin onnettomuudesta, jossa ystäväni on kuollut. Tunnen suurta vihaa ja mieleni valtaa väkivalta. Minun tulisi kirjoittaa lasinpalasiin tahtomani viesti, jonka lähettäisin matkalle ikuisuuteen yhdessä ystäväni kanssa. Tunnen kädessäni kipua, mutta vaikka puristan lasia kädessäni, kämmeneni eivät vuoda verta. Heitän palasen kädestäni pois useasti, mutta kanssani tukisurijat vaativat minua kirjoittamaan viimeisen hyvästin. Vihdoinkin punainen tussikynä saa piirretyksin lasin pintaan "Ikävä vaimoa." Tämän jälkeen lasi haudataan hiekkaan ja hautajaisten virallinen osuus on ohitse.

Osallistun menehtyneen ystäväni ulkomailla olevan pomon luona järjestettyyn tilaisuuteen (mahdollisesti kahvitus), jossa yhdessä hellimme pomon lemmikiksi ottamia kolmea tiikeriä. Istuessani sohvalla ja katsoessani petoa tunnen pelkoa, mutta viha ja välinpitämättömyys elämää kohtaan on pelkoa huomattavasti suuremmassa roolissa - näin ollen en välitä pelosta, vaan tyydyn silittämään isoa pedonsilmät omaavaa tiikeriä. Ikävä tuntuu aidolta vielä herätessänikin.

Todellisuuteen heräämisen helpotuksen kokenut torkku huokaisee ja nousee ylös, koska uni ei enää houkuttele.