Hirvittää. Minulla on edessäni jokaiselle lukion käyneelle tuttu ilmestys - viimeiseen iltaan tehtäväksi jätetty yo-paketti. Paketin kieli vaihtelee englannin ja ruotsin välillä epätoivoni kasvaessa äärimmäisyyksiinsä. En ymmärrä lukemiani lauseita, enkä saa kirjoitetuksi haluamani sanoja. En ole varma edes suhteestani tehtävänantoihin, sillä vastausvaihtoehdot eivät tue minun ymmärtämääni kysymystä. Kahlaan paketin alusta loppuun muutamissa minuuteissa hutiloiden ja hädällä. Tuskaisena totean, että rahkeeni eivät riitä enempään. On aika palauttaa paketti. Opettajamme vastaanottaa paketit tyytyväisenä palautusprosenttiin ja palauttaa paketit myös samantein. Opettajan pyynnöstä entinen kelvoton oppilas onkin nyt jakamassa paketteja, joista minun ensimmäisenä ollut pakettini siirretään sivuun.

Minua raivostuttaa, miten tuo poika on saanut oppimisensa äkillisesti noin hyväksi, että opettaja antaa hänelle valtuutensa. Näen muiden vähintää 61 pisteen palautetut paketit ja sisuksissani väreilee palautuksen kauhu. Mikä minua pian odottaisi? Pian opettaja selittää minun suoritukseni olleen liian alhainen,  vain 9 pistettä, jonka vuoksi minun tulee jäädä luokkaan tekemään pakettia uudelleen. En usko kuulemaani ja yritän selittää kykenemättömyyteni parempaan. Kaikesta huolimatta jään tuhertamaan pakettia luokkaan uudestaan yksinäni, kunnes kanssani samaan urakkaan saapuu ulkomaalainen mies. Mukavaa olla samaa tasoa.

Ei enää ikinä ikinä ikinä monikielisiä yo-paketteja!