Illalla tavallisesta paljon poikkeavan työillan jälkeen kävin kauhusta sekavin tunnelmin nukkumaan, mutta ilokseni voin todeta nukkuneeni hyvin. Kämppikset eivät kuitenkaan tänäkään yönä jättäneet minua täysin huomiotta. Meidän rakas kaappikellomme kertoi aamulla herätessäni seitsemällä lyönnillään, että nuku vain - tietenkin käytin tilaisuuden hyväkseni ja tämän vuoksi minulla on tänään jakaa unia kaksin kappalein ja monin juonenkääntein. Kertaalleen ilman mitään järkeä.

Olen poissa kotoa, jälleen ulkomailla. Seutu muistuttaa suuresti Australiaa, mutta en voi olla varma. Ympärilläni on aurinkoa, niittyjä ja puita sekä viinipensaita. Kävelen kauniisti kaartavaa hiekkatietä pitkin nauttien iloisesta ympäristöstä. Seuraavassa hetkessä talutan valkoisten ja ruskeiden värivaihteluiden omaavia suurehkoja hevosia niitylle, jossa tapaan parhaan ystäväni. Mukava huomata hänen olevan unimaailmoissani jälleen hengittävässä muodossa ja hänelle sopivassa ympäristössä. Kapuan hevosen selkään, kun en ole enää yksin, sillä en ole kovin taitava ratsastaja. Kun muistoja on kerätty tarpeeksi, on aika viedä väriläiskät takaisin laitumelle. Talutan hevosia yksin, sillä ystäväni täytyy lähteä jatkamaan päivän töitä.

Taluttaessani kaakkeja kohti laidunta tunnen katseen selässäni. Joku tai jokin seuraa minua. Vaikka kiirehdin askeleitani, se jokin saavuttaa minua. Pian tunnen auton moottorin lämmön selustassani. Kuuntelen hurinaa ja tunnistan sen volvoksi. Kurkistan varovasti vasemman olkani ylitse ja havaitsen minua seuraavan Volvon, jonka mieskuski hyökyy pahaa. Minun tekee mieli juosta pakoon, mutta alistuminen tuntuisi liian nöyryyttävältä. Lopulta puikkelehdin sokkeloisia pihakatuja varmistaakseni auton seuraavan juuri minua. Varmistuttuani asiasta aggressiivisuus ottaa vallan ja käännyn kohti autoa näyttäen oikean käteni sormien luomaa kansainvälistä negatiivisen sävyn omaavaa tervehdystä. Samassa häpeä tulvahtaa ylitseni. Volvo oli vaihtunut Jaguaariksi ja huomasin näyttäväni keskisormea S.J.MacKinnonille (joka muuten näyttelee Stevietä sarjassa McLeodin tyttäret). Hän vilkuttaa hymyillen ja ajaa meidän ohitsemme minun vaipuessa ikuiseen häpeään.

Niin, että terveisiä vain näille vieraileville tähdille.