Mistä näitä unia oikein tulee?

Uneksinko todella synnyttämisestä viime yönä, ja vielä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla synnytin kaikkine kauhuineen pingviinejä, toisella hirviölapsia. En osaa sanoa, kumpi  Olisimmeko kaikki yhtä mieltä siitä, että nyt saa taas olla jo huolissaan omasta ajatuksenkulustaan. Vähemmän luontodokumentteja ja rikoskirjallisuutta minun mielelleni!

Oloni on tukala ja kurja. Minun on kuuma ja jalkojani särkee. Olen tuntemattomien ihmisten kanssa minulle vieraalla rantasaunalla viettämässä aikaa kesäisenä iltana. Selviän illan hymyillen loppuun, kunnes vatsani turpoaa tunnistamattomaksi. On aika synnyttää. Lähetän jonkun hakemaan apua, mutta avun palatessa olen jo synnyttänyt kaksi pienoista pingviiniä.  Hämmennys ja häpeä aloittavat illan uudestaan. Ilta vietetään alusta, kunnes on aika synnyttää. Tällä kertaa ei ole ketään, joka hakisi minulle apua vaan synnytän sujuvasti pienet lapset itsekseni, omissa oloissani. Tila on hämärä. Jotain saunan ja olohuoneen väliltä. Lasten liikkeet ovat nopeita ja katse tumma. He ovat punaisia, kuin auringon polttamia. En tunne mitään heitä kohtaan, enkä koe heitä omiksi lapsikseni. Kuin ne olisivat vain ilmestyneet vatsani kautta.

Sen sijaan että tuntisin äidinrakkautta ja iloa tapahtuneesta. Lähden hetkeä myöhemmin merta pitkin metsästämään ystävieni kanssa kyseisiä hirviöitä saarten rannoilta ja karikoilta. Seuraamme uhri-ihmisten vedessä kelluvia puhelimia, vaatteita, kenkiä yms. löytääksemme hirviöt. Sen sijaan löydämme kuitenkin uoman uumenista auringon kultaaman pienen paratiisin, jossa hiljaisuus ympäröi meidät. Yritän kysyä ystäviltäni olinpaikkaamme, mutta en saa sanoja sanotuksi..

..sillä olen herännyt. Ulkona kiristyvä pakkanen saa auringon hohtamaan entistäkin kultaisempana. Ihana päivä tulossa. Minun täytyy tosin ehkä sulatella näitä yön tapahtumia hetkinen. Jälleen koen helpotusta siitä, että uneni olivat VAIN unta ja hämmennyn omasta mielikuvituksestani. Jännää.