Jälleen nukutut pitkät yöunet takasivat minulle vihdoinkin unikuvia, joiden mukana ei oma pää pysynyt.

Tarkoituksenamme suvun ja ystävien kanssa viettää tavallinen kesäpäivä merellä iloisen tunnelman saattelemana. Aurinko helottaa lämpöään ja pieni tuulenvire raikastaa ympärillämme olevaa ilmaa. Ilo kuplii ja ihmiset luovat toisilleen onnekkaita hymyjä.
  Ensimmäinen asia, josta riitaannumme koskee kahvia. Tämä kina laajenee koskemaan myös muuta ruokaa, kuten esimerkiksi Coca-colaa, jonka etiketti on oltermann-juuston paketti. Kaikki eivät ole tyytyväisiä tarjoiltavaan ruokaan ja niiden valmistuksessa käytettäviin tuotteisiin. Nyrpeänä ja katkera osan täytyy niellä ylpeytensä, jotta vatsassa kurniva nälkä ei pääsisi valloilleen ja pilaamaan kaikkien yhteistä vapaapäivää.
  Nukumme yömme laivasatamassa, jonne on rakennettu uusi rantamaja ja sen yhteyteen pieniä ravintoloita ja kauppoja. Laivasatama on olevinaan tuttu paikka, mutta näin jälkeenpäin ajatellen en saa mieleeni yhtäkään maailmankolkkaa, jossa olisi vastaavanlainen laivasatama unestani tutuin piirtein. Herätessämme huomaamme, että ns. pahat ovat vieneet meiltä vauvan. Lähdemme venein ja vesiskootterein jahtaamaan noita pahoja saadaksemme rakkaan lapsemme takaisin. Pieni tyttövauva on nyt pahassa paikassa.
  Meitä estämään oli lähetetty kovia virtauksia, kaatuneita puita ja lopulta kun vesi vaihtui metsään, tiellemme tuli muurahaisia, joita oli miljoonapäin. Ne kiipesivät jokaiseen raajaan pureskellen ne niin paiseille ja pisteleviksi, että liikuntakyky rajoittui huomattavasti.

Tässä kohtaa herään hiukan pahoihin uniini ravostellen yhä muurahaisia pois jaloistani, mutta sulkemalla silmät vajoan jälleen takaisin uneen.

Metsän uumenissa on pieni kolo, jonka lehtipeitteistä löytyy kätketty pieni tytär. Minut valtaa helpotus, kun saan nostettua tytön ylös maasta. Pikapuoliin katseella tarkistettu tyttö on kunnossa, edelleen lämmin ja ruokittu. Päivä valuu hiljalleen yönpimeyteen ja me palaamme pienelle aluksellemme, jonka katolla katselen tyttöä onnellisena. Tumman taivaan täyttävät tähdet ja lämmin kesäyö jatkuu raukeana.

Kuinka rakastankaan onnellisia loppuja. Huokaus.