Edellisen tähtivaanija-uneni jälkee jatkoin aamuani torkkuen - unien kanssa.

Miniunessani vuorottelin perhepotrettiin poseeraamisen ja oikeaoppisten caipiroskien tekemisen välillä.

Olen töissä. Minun tulisi tehdä drinkkejä yhdelle asiakkaalle useita, mutta aika ei riittänyt kuin muutaman drinkin tekoon kerrallaan. Tilauksen toteuttamisen välissä minun tuli olla mukana valokuvauksessa. Kesken tilauksen lähteminen muualle ei tuntunut vaivaavan minua.

Valokuvaus tapahtui laskettelurinteiden edessä sijaitsevalla terassilla, vaikka lämpötila ei tuntunut kesäsunnuntaita viileämmältä. Normaalisti palelen jo pelkästä talvisesta ajatuksesta. Minulla oli kiire, mutta valokuvaaja ei valitettavasti saanut koko perhettäni mahtumaan kuvaan tavallisella riviin järjesty-asettelulla, joten yritin istua isoäitini syliin. Jostain kumman syystä isäni kammoksui yritystäni, sillä hän kiirehti nuhtelemaan minua. "Älä istu syliin, sillä se on rumaa." Isäni nuhteista johtuva hämmennys  herättää minussa ikäviä tunteita. Täytyn kiukusta, joka saa minut poistumaan terassilta. Kulkiessani kuvauksesta tekemään jälleen muutamaa limesokerivodka yhdistelmää minua alkaa piirittää kovaäänistä surinaa pitävä kärpänen. Sen surina ja suuri koko saa kiukkuni paisumaan raivoksi. Yritän napata kärpästä onnistumatta. Sen sijaan siipien räpytyksen surina kasvaa hermoja raastavaksi. Tähän ääneen tunnen herääväni.

Herätessani ympärilläni vallitsi kuitenkin hiljaisuus. Mielenkiintoista. Jälleen kerran oma unien herättämä alitajuntani saa minut hämmentymään.

Voiko unia jakaa normaaleihin ja epänormaaliehin ? Jään pohtimaan t. torkku.

P.S. Jos voi, minusta tuntuu että tätä seuranneena yönä kokemani hevoskärryjen kaatuminen ja siinä katkennut sormeni sijoittuu unieni normaalimpaan päähän.